Piiiiiitkän ajan jälkeen.

Molemmat blogit ovat viettäneet hiljaiseloa allekirjoittaneen ja miehekkeen kiireellisyyden vuoksi. Aloitimme yhdessä ehkäpä yhteisen elämämme suurimman projektin ja haasteen, nimittäin oman kodin rakentamisen.

Rölli tähystelee.

Teemme talomme pitkästä tavarasta, emme ottaneet talopakettia. Arkena töiden jälkeen on pari tuntia huilia appisten luona ennenkuin suunnataan rakennukselle. Illalla yhdeksän maita takaisin appiksille, töihin eväiden teko, pesulle ja nukkumaan. Ei siinä paljoa enää jaksa blogeja päivitellä, vaikka kuvia onkin tullut otettua paljolti.

Kiertelyä.

Rölli löytänyt hyvän nukkumapaikan :D

Paras paikka, kun näkee kauas.

Nyt olemme saaneet anturavalun tehtyä, ja sen kuivumista odotellessa jää nyt myös aikaa tähän kirjoitteluun :)

Röllille kuuluu hyvää. Päivisin se on töiden ajan kotosalla kissojen kanssa (asumme siis miehekkeen vanhempien luona, emme enää vuokralla) ja iltaisin se on ollut meidän mukana rakennushommissa. Rölli ei ehkä vielä oikein ymmärrä, miksi me illat vietetään aina suurella hiekkalaatikolla, jonne on ilmestynyt soraa ja puuta ja kaikkea muutakin. Ylärinteeltä se tykkää katsella valmiiden talojen kattojen yli pellolle, seurata naapureiden touhuja ja nauttia meidän huomiosta. Välillä käydään maastossa kävelemässä, jotta Rölli saa paikalliset hajut haistella ja verrytellä jäseniään. Tekee se myös itsellekin hyvää käydä välillä luonnossa ja sen jälkeen taas palata hiekkakentälle.

No, entäs Merlin? Se kirmailee talossa Rasmuksen kanssa sinne tänne (joskus myös Riia-neiti intoutuu leikkimään poikien kanssa), nauttii ulkoilusta kissahäkissä ja vetelee sikeitä kiikussa tai leivinuunin päällä korissa. Huomionhakuinen se on, tulee puskemaan ja tahtoo omasta tahdostaankin syliin nukkumaan tai rapsuteltavaksi. Rölli on ilmeisesti päivällä meidän ihmisten töissä ollessa hieman komentanut kissoja, sillä ne ovat tarkkoja syödessään, eivätkä mene Röllin ruokia härkkimään. Lisäksi Rölli taitaa hieman olla mustasukkainen Merlinistä. Se ei nimittäin mielellään anna Merlinin tulla samoille käsille rapsuteltavaksi, vaan matalalla murinalla käskee kissan pois. Kissa ei sitten ole moksiskaan, poistuu paikalta tai sitten loppuu myös koiran rapsutus. Mutta kavereita nämä ovat edelleen *sydän*.

Vanhempieni luona emme ole käyneet kuin heinäkuun puolessa välissä viimeksi. Eli Rölli ja Pyry eivät ole nähneet kuin silloin viimeksi. Vanhemmat ovat kyllä lauantaisin olleet meillä apuna rakennushommissa, mutta koiruus on jäänyt kotiin. Minua hieman jännittää, vieläkö velipuolikuut muistavat toisensa, ettei tulisi mitään suuria kähmäköitä. Pyry kuulema ainakin höristää korviaan ja tähyää pihatielle Röllin nimen kuullessaan :D Ja Röllikin tarkasti aina haistelee vanhemmat heidän tuodessaan Pyryn tuoksua tullessaan. Joten eivätköhän ne vielä pärjäile :) Kunhan saadaan suurimmat urakat tehtyä rakennuksella, sitten startataan auto kohti maaseutua!

Tässäpä nyt pääpiirteittäin hieman kuulumisia :) Kuvat ovat enimmäkseen rakennustyömaalta elokuun ajalta tähän päivään.

 
Kaivuri-palvelu Rölli.

Yäh, hiekka ei maistu hyvältä.

Ollaan me nautittu syksystäkin.

Rölli on aina ihmeissään, kun tontille tulee milloin millaisia suuria, kovaa ääntä pitäviä koneita. On kaivinkonetta, kuorma-autoa ja viimeisimpänä sementtiauto, josta ojentui semmoinen suuri varsi. Mutta hyvin se on rauhoittunut pienten alkupuhimisien jälkeen takaisin nukkumaan :) Parhain nukkumapaikka taisi olla isäni tuomat muovit :D

Betoniauto tuli.

Näin meidän kesä kääntyi syksyyn.